TuukkaVirtaperko1

Kodinmaa

Viha muuttui tylsyydeksi Auroran psykiatrisella osastolla. Tarvitsen taas taukoa. Kirjoitan tätä siksi että joku saattaisi lukea. Miksi on tärkeää että joku saattaisi lukea? Koska voisi olla tärkeää että olen olemassa nyt. Onko se? Odotan jotain kuin kuuta nousevaa. En jaksa odottaa. Pidän melua jottei tarvitsisi olla hiljaa. Jottei tarvitsisi olla minä: odottaja, tabujen vanki. En voi kertoa mistään. En voi kertoa miksei käyttöliittymäni vastaa SVG-filosofiaa. Se ei nyt vain kiinnosta ketään. Sekin pitää aloittaa uudestaan. Mutta kun katson koodia, en jaksakaan nyt koodata. Onko tämän asian myöntäminen se kriittinen virhe, joka teki kaikesta tylsyyden revanssin?

Mitä kirjoitettavaa on tylsyydestä? Kuka oli hän joka epäonnistui aina kirjoittamaan kirjan merestä, yritti silti? Mistä nämä assosiaatiot tulevat? Koska tahdon olla joku muu. Tahdon olla joku joka on jo määränpäässään. Voinko löytää määränpääni kirjoittamalla ei mistään?

Mistä muusta täällä sitten kirjoitetaan? Ihmiset lukevat ei mitään. Se on sisältöä. Minä en lue sitä. Minä imitoin sitä, koska sitä on kaikkialla. Koska haluan todistaa pystyväni olemaan tylsä. Ehkä minulla ei voi olla itseäni muistuttavia kavereita muuten. Ehkä muuten kaikki on GT-autoja ja nistiläppiä.

Voisiko elämäni olla muuta kuin GT-autoja ja nistiläppiä? Voisiko tämä lippu pysyä salossa ilman että sitä pitää siellä eristäytynyt käsi, joka ei vastaa kutsuihin? Miksen uskalla mennä edes baariin enää? Johtuuko se siitä etten tykkää juoda alkoholia? Mutta alkoholi vie meidät taas politiikkaan. Alkoholi vie meidät taas siihen, miksen koskaan halunnutkaan olla sosiaalinen. Alkoholi vie meidät sinne missä vakavista aiheista vitsaillaan ja minä jään mittariksi. Minun roolini on lähteä menemään sitten kun läppä oli liian härskiä. En halunnut olla sellainen ihminen.

Olenko nyt kuin Niko Nirvi, joka pilasi Pelit-lehden ryhtymällä kunnolliseksi ihmiseksi? En lukenut hänen kolumnejaan sen jälkeen kun hän naulasi tämän teesin lehtensä oveen. Tämä ei ole teesi. Tämä on yksinäisen ihmisen avun törähdys. Se ei ole huuto. Se on mölyä. Se on kohinaa.

En olisi suljetulla osastolla, jos olisin vienyt sänkyni vaatekomeroon ja nukkunut siellä. Olisin ehtinyt herätä johonkin muuhun kuin moottorien ärjyntään. Moottorille ei voi ärjyä takaisin koska se ei kuule. Sen kuulee aina joku väärä ihminen. Väärä ihminen kuuli väärän asian, soitti poliisin. Minulla ei voi olla kotia, koska olen liian köyhä. Kodit ovat heille, jotka voittivat lotossa tai eivät jääneet kiinni siitä että esittivät muuta kuin olivat. Kodit ovat heille, joilla on suhteita.

Olenko lunastanut nyt inhimillisyyteni olemalla tylsä? Kannattaako olla tylsä? Kannattiko olla jännittävä?

Siitä jäi pelko. Jännyydestä jäi se pelko että elämä tulee aina olemaan tätä. Koska kerran kestin tämän, olen nyt mittatikku ja minun pitää olla varautunut elämäni suurimpaan onnistumiseen, joka on jotain ihan muuta kuin mitä kellekään muulle tuli mieleenkään. Se ei ole se onnistuminen, jota en aio jakaa. Se, jonka aioin jakaa, oli ihan yhtä hiton outo ja itsekeskeinen asia. Se ei toistu. Miksei? Koska en ole enää nuori?

Olenko nyt hyvä koodari, kun minua masentaa koodi, joka on melkein hyvää? Aiemmin en lannistunut sysihuonostakaan koodista.

Aika on saatava kulumaan. Täällä se kuluu. Se kuluu näin. Se kuluu puhumalla. Mutta tarvitseeko tätä puhetta kukaan muu kuin minä? Teenkö vielä hattutempun ja isken tylsän tytön joskus vanhalla iällä, kirjoittelemalla tämmöisiä? Olenhan vielä nuori, enkä tarvitse hattua.

Olen taas joku muu. Olen se lapsi joka katsoi Tuntematonta sotilasta ja ihmetteli, miksi teloitettavat ulkoilivat ilman hattua. En ymmärtänyt ettei heidän päänsä palelu ollut enää ongelma.

Aikaa on saatu kulumaan. Aiemmin ajan kulumisen aitouden mittari oli siinä että tunnetta välittyi. Nyt mietin mihin sitä tunnettakaan tarvitsee. Ongelma kun on aika ja se ettei se ole jo edennyt. Siksi minusta tuntuu samalta kuin hatuttomilta teloitettavilta. Haluttomankin oloisia olivat. Itse ymmärsin vain hatun eikä halu minusta ole lähtenyt. Haluan saada tämän ajan kulumaan. Näinkö Tristram Shandy kirjoitettiin? Eikö sekään sisältänyt mitään? Oliko sekin koodarin valitusvirsi, joka ei voinut loppua, koska Babbagen kone ei vielä toiminut?

Olenko rivo kuin tirkistelijä pohtiessani, oikeasti hieman uteliaana, onko tämä teksti viihdyttävää? Ei kai tarpeeni miellyttää ole. Mietin vain sitä että mikä tästä voisi tehdä niin viihdyttävää. Mitä on viihde vai onko tämä sitten sitä taidetta?

Olenko tämä minä? Tuulikaapin Buddha? Mutta jos olisin tuulikaapin Buddha, tekisin siellä varmaan jotain kiellettyä.

Jos olisin kandi, eläkkeeni nousisi viisi kymppiä. Se nousisi toiset viisi kymppiä jos olisin maisteri. Tämän esteenä on virkamiesruotsi. Näin me olemme elintasomme pitäneet ja näin me sen myös pidämme. Tämä järjestely tuli hakatuksi kiveen ja osoittautui niin hyväksi että sen muuttaminen osoittautui yhtä mahdottomaksi kuin matkustaa sormella kuuhun.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit ()

Timo Kiviluoto

Viimeiseen kappaleeseen:

Paitsi, että jos sinulla ei satu olemaan työeläkettä kertyneenä (kuten monella kandiksi opiskelevalla ei ole), ensimmäinen 50 euroa lisää eläkekertymää kuukausieläkkeeseen ei lisää käteen jäävää rahaa yhtään, koska vaikka se ei vielä vähennä kansaneläkettä, se vähennetään takuueläkkeestä täysimääräisesti.

Sama koskee seuraavaa 50 lisäeläke-euroa. Se vähentää ensin kansaneläkettä ja sitten loppuosa vähennetään takuueläkkeestä. Yksinasuvalla vasta viidennellä viisikymppisellä on merkitystä käteen jäävälle rahalle vuoden 2018 säännöillä.

https://www.kela.fi/elaketulo-ja-verotaulukko

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset